×
DDP tarkoittaa Luovutettu Maksuilla Maksaneena (Delivered Duty Paid), joka on yksi Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) määrittelemistä kansainvälisistä kaupankäyntiehdoista, joissa myyjä ottaa käytännössä vastuun melkein kaikista asioista. DDP-ehtojen alaisissa toimituksissa myyjä vastaa kaikista riskeistä ja kustannuksista, jotka liittyvät tuotteiden toimittamiseen ostajan määrittämään toimituspaikkaan. Tämä tarkoittaa kuljetuskustannusten kattamista, vakuutuksen järjestämista, vienti- ja tuontiasiakirjojen hoitamista sekä kaikkien sovellettavien tullimaksujen ja verojen maksamista matkan varrella. Ostajalle tämä tarkoittaa sitä, että tavarat saapuvat ilman yllättäviä kustannuksia tai tulliongelmia. Näiden kaikkien vastuiden vuoksi DDP on yksi vaativimmista Incoterms-ehtoja myyjän näkökulmasta, mutta tarjoaa todellista kätevyyttä ostajalle.
DDP on täysin vastakkaisessa päässä verrattuna esimerkiksi DAP-ehtoon (Toimitettu määränpäähän), jossa ostaja hoitaa kaikki tuontiasiakirjat ja maksut, tai EXW-ehtoon (Ex Works), jossa ostaja käytännössä hoitaa kaiken tavaroita valmistolta noutamisesta kuljetuksen järjestämiseen. DDP:n erityispiirre on, että myyjän on käsiteltävä kaikki tulliasiakirjat ja maksettava kaikki lailla edellytetyt verot. Tämä järjestely antaa ostajalle rauhaa mieliin, koska hän tietää tarkalleen, mitkä kokonaiskustannukset ovat, kun tavarat saapuvat perille. Mutta ongelmia voi syntyä myyjille, jotka eivät tunne eri maiden paikallisia säännöksiä. He joutuvat kamppailemaan yllättävien maksujen ja monimutkaisten asiakirjojen kanssa, mikä voi vähentää voittoja tai jopa johtaa tappioihin, jos asiat menevät pieleen.
Kun toimitetaan DDP-ehtojen mukaisesti, myyjillä on suuri vastuu. Heidän on huolehdittava kaikista asioista ovesta ovelle -kuljetuksesta aina tarvittavien vienti- ja tuontilupien hankintaan saakka. Tulli-ilmoitukset eivät ole vapaaehtoisia, ja heidän on lisäksi laskettava ja maksettava kaikki tuontimaksut ja -verot ennen varsinaisen toimituksen järjestämistä. Vuoden 2024 kansainvälisen kaupan noudattamista koskevasta vertailuraportista ilmenee, että tehokkaat DDP-toiminnot edellyttävät myyjiltä ajan tasalla olevia tuontitakuuja sekä kohdemaan sääntöjen noudattamista. Ostajilla on huomattavasti vähemmän huollettavaa. Heidän päätehtäviinsä kuuluu tarkan toimitustiedon antaminen, tavaroiden purkamisen järjestäminen saavuttuaan perille sekä varmistuminen siitä, että kaikki saapuu vahingoittumattomana. Vaikka roolien selkeä jakautuminen voi tehdä kansainvälisestä ostamisesta huomattavasti sujuvampaa, se asettaa kuitenkin merkittävää painetta myyjille, joiden on oltava käytössään tehokkaat logistiikkajärjestelmät ja laaja tietämys eri markkinoiden noudattamisvaatimuksista.
Monet myyjät eivät tiedosta, kuinka riskialtista DDP-ehtojen mukainen myynti todella on, koska he joutuvat maksamaan kaiken tuontitulleista paikallisiin veroihin ja kuljetuskustannuksiin asti. Viennin esteiden takana odottaa lukuisia piilotettuja kustannusansoja. Valuuttakurssit voivat heilahtaa rajusti, varastot veloittavat lisää tavaroista, jotka odottavat tullissa, ja kuljettajat saattavat joskus periä yllättäviä käsittelymaksuja ilmoitetuista tulleista. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan lähes seitsemän kymmenestä DDP-lähetyksestä käy missä tahansa 12–15 % alkuperäistä tarjousta kalliimmaksi. Suurin osa näistä ylimääräisistä kustannuksista johtuu vaikeista viimeisen toimituksen maksuista ja oikeiden tullitakuujen hankinnasta. Ongelma tapahtuu yleensä siksi, että yritykset eivät seuraa jatkuvasti muuttuvia tullitulleja tai kausittaisia tullimuutoksia siinä maassa, johon tuotteet ovat matkalla.
Väärä HS-koodi DDP-ehtojen mukaisesti toimitetuille tuotteille voi aiheuttaa vakavia ongelmia. Tulliviranomaiset voivat tarkastaa lähetyksen, määrätä rangaistuksia tai jopa takavarikoida tavaran kokonaan. Yhdysvaltain tulli- ja rajaturvallisuusviraston (U.S. Customs and Border Protection) lukujen mukaan virheellisistä luokituksista johtui yli kahden miljardin kolmenkymmenen miljoonan dollarin lisäverot vuonna 2023. DDP-toimitukset ovat usein suuremmassa riskissä, koska monet myyjät eivät yksinkertaisesti tiedä riittävästi siitä, mitä eri maat vaativat tuontia varten. Toisen ongelman muodostaa tuotteiden aliarvostaminen ilmoittamalla niiden arvo pienemmäksi kuin mikä se todellisuudessa on säästääkseen tulleista. Kun tulli havaitsee nämä epäkohdat automatisoiduilla järjestelmillään, kaikki siihen liittyvät osapuolet saavat sakot ja heidän markkinakuvansa kärsii.
Noin 38 prosenttia DDP-lähetyksistä viivästyy paperiongelmien vuoksi. Puhumme puuttuvista alkuperästodistuksista, virheellisistä numeroista kaupallisissa laskuissa tai epätäydellisistä turvallisuuslomakkeista tuonnissa. Tämä tapahtuu usein yrityksille, jotka kuljettavat tavaroita eri maiden välillä, mutta joilla ei ole asianmukaisia noudattamisjärjestelmiä. Pienet ja keskisuuret yritykset kamppailevat erityisesti tässä, koska useimmilla ei ole kokoaikaisia henkilöitä, jotka hoitaisivat kansainvälistä kauppaa. Kun tulli pysäyttää lähetykset dokumenttien korjaamiseksi, se vie yleensä noin 3–7 työpäivää. Tämä aiheuttaa merkittäviä ongelmia toimitusketjuille ja kasvattaa varastointimaksuja odotusaikana. Ja muistetaan, että DDP-sääntöjen mukaan kaikki nämä lisäkustannukset jäävät täysin myyjän vastuulle.
Monet ihmiset sekoittavat DDP-toimitukset ja luulevat, että koska myynti tapahtuu ulkomailta, heistä tulee automaattisesti virallinen tullinmaksaja. Mutta tässä kohtaa asiat muuttuvat hankaliksi. Yhdysvaltojen sääntöjen mukaan todellisella tullinmaksajalla täytyy olla yhteyksiä Yhdysvaltoihin joko asuinpaikan tai liiketoiminnan kautta. Mitä sitten tapahtuu, kun ulkomaisten myyjien unohtaa tämän? Heidän täytyy saada joku paikallinen hoitamaan nämä tehtävät – yleensä valtuutettu tullivälittäjä tai jokin muu kotimainen edustaja, joka toimii heidän puolestaan. Monet ihmiset kuitenkin jättävät tämän askeleen kokonaan huomiotta. Ja arvaa mitä? Jos tullissa ilmenee ongelmia, lähetyksen saaja joutuu kantamaan kaikki oikeudelliset seuraukset, riippumatta siitä, mitä ostajan ja myyjän sopimuksessa on sovittu.
Toimiessaan DDP-ehtojen mukaisesti myyjien on noudatettava Yhdysvaltojen tulli- ja rajavartiolaitoksen (CBP) asettamaa niin sanottua "kohtuullista varovaisuutta". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tavaroiden luokittelu, arvostus ja alkuperämaan ilmoittaminen on tehtävä oikein. Jos yritykset eivät noudata näitä sääntöjä, heidän voidaan määrätä sakot, jotka saattavat nousta koko lähetetyn tavaran arvon suuruisiksi. Kaupan noudattamisalan asiantuntijoiden mukaan noin 30 prosenttia kaikista tullisakoista johtuu arvostusvirheistä tai virheellisistä luokituksista DDP-tuonnissa, kuten Trade Risk Analysis -julkaisussa raportoitiin vuonna 2023. Tässä on tärkeä seikka: vaikka suojaukseen liittyviä sopimuksia olisi olemassa, niin rekisteröityjen tuojien oikeudellinen vastuu säilyy siitä, että he ovat ottaneet asianmukaiset varotoimet varmistaakseen, että kaikki noudattaa tuontisääntöjä.
Useimmissa DDP-rakenteissa myyjä toimii yleensä tuonnin vastuullisena osapuolena (Importer of Record, IOR), mutta Yhdysvaltojen lait voivat tehdä ostajasta vastuussa olevan, jos myyjä ei nimennä maan sisällä jonkun henkilön hoitamaan tuontia. IOR:n on huolehdittava kaikista Yhdysvaltoihin tuonnin liittyvistä asioista, mukaan lukien tullimaksujen asianmukainen maksaminen, asiakirjojen ja todellisen lähetettävän tavaran yhdenmukaisuus sekä kaikkien tuoteturvallisuusmääräysten noudattaminen. Koska Tulli- ja rajavartiolaitos vaatii Yhdysvaltoihin sijoittuneen IOR:n, ulkomailla sijaitsevien yritysten on nimettävä virallisesti rekisteröity tullivälittäjä tämän roolin hoitajaksi. Jos tämä askel jätetään tekemättä, kuka silloin jää vastuun kanssa jumiin? Juuri näin, ostaja jää automaattisesti vastuulliseksi IOR:ksi.
Kun myyjillä ei ole toimintoja Yhdysvalloissa tai he vain unohtavat IOR-vastuunsa, ostajat päätyvät usein toimimaan oletusarvoisesti IORina. Tulli- ja rajaturvallisuusvirasto (CBP) ei epäröi kohdistaa saapuneeseen vastaanottajaan erilaisia rangaistuksia, suuria sakkoja tai jopa ottamasta haltuunsa itse tavaraerää, jos virallinen IOR ei selviä noudattamisongelmista. Tilanne muuttuu erityisen mutkikkaaksi ostajille, jotka osallistuvat toimittajan tietojen antamiseen tai täyttävät osia tullilomakkeista, koska se voi vaikuttaa siltä, että heillä on jonkin verran vastuuta. Ja tässä kohtaa epäreiluus joskus piileekin – ostajat saattavat silti joutua kantamaan seuraukset virheistä, joiden alkuperässä he eivät olleet lainkaan vastuussa.
Altistumisen vähentämiseksi ostajien tulisi:
Lisäksi teknologian käyttö reaaliaikaisessa lähetysten seurannassa ja noudattamisen valvonnassa parantaa näkyvyyttä tullitilanteeseen ja auttaa tunnistamaan riskialttiit kohdat ennen tavaroiden saapumista.
Kun tarkastellaan DDP-lähetyksiin liittyviä riskejä, yritysten on aloitettava tarkistamalla, millaiset tuonti-erät, verot ja lisämaksut saattavat tulla voimaan, kun tavara saapuu lopulliseen määränpäähänsä. Myös lukemat kertovat mielenkiintoisen seikan tässä: viimeaikaisen kauppakertomuksen mukaan noin 27 prosenttia kaikista DDP-lähetyksistä maksaa enemmän kuin odotettiin, koska joko tavarat luokiteltiin väärin tullitariffien mukaan tai niiden arvosta oli erimielisyyttä. Älykkäät yritykset suunnittelevat etukäteen erilaisia skenaarioita, joissa valuuttakurssit muuttuvat yllättäen, uusia tulleja otetaan käyttöön yhdessä yössä tai ulkomaisten hallitusten antamat tullimaksut tulevat yllättäen voimaan. Nämä tekijät vaikuttavat todella siihen, kuinka paljon rahaa oikeasti jää yrityksen tulokseen, kun tuotteet saapuvat lopulliseen määränpäähänsä.
Luja riskinarviointikehys tekee kaiken eron, kun kyseessä on DDP:n asianmukainen käsittely. Hyvät kehykset sisältävät yleensä standardit tarkistuslistat, jotka auttavat arvioimaan toimittajien todellista kyvykkyyttä, ymmärtämään mihin sääntöihin kohdemaassa on noudatettava ja tunnistamaan mahdollisia ongelmia toimitusketjussa. Näiden järjestelmien on pystyttävä käsittelemään sekä numeerisia asioita, kuten kustannusvaihteluiden rajojen asettamista, että pehmeämpiä kysymyksiä, kuten sitä, voisivatko poliittiset tekijät aiheuttaa häiriöitä tai voisivatko uudet säännökset ilmaantua yllättäen. Yritykset, jotka suorittavat säännöllisiä stressitestejä hyödyntäen oikeita tilanteita omasta kokemuksestaan, löytävät yleensä aukkoja puolustuksissaan jo paljon ennen kuin nämä aukot muuttuvat kalliiksi ongelmiksi myöhemmin.
Selkeiden sopimusehtojen käyttäminen vähentää merkittävästi DDP-riskejä. Sopimuksessa tulisi tarkasti määritellä, kuka vastaa tulliasioiden hoitamisesta, tullimaksujen maksamisesta ja tarvittavien asiakirjojen jättämisestä. On järkevää sisällyttää osiot siitä, mitä tapahtuu, jos kustannukset nousevat yllättäen, kuka vastaa mahdollisista sakkojen ja kuinka erimielisyydet hoidetaan. Kun molemmat osapuolet näkevät tarkasti, mitä heidän on maksettava ja mitä asiakirjoja vaaditaan, yllätykset myöhemmin vähenevät. Tämä avoimuus estää molempia osapuolia saamasta odottamattomia laskuja tai sotkeutumasta sääntelyongelmiin myöhemmin.
Uudet teknologiatyökalut mahdollistavat nyt vaatimustenmukaisuuden seurannan reaaliaikaisesti ja kustannusten valvonnan koko DDP-lähetyksen ajan. Älykkäät järjestelmät tunnistavat automaattisesti mahdolliset sääntelyongelmat, selvittävät mahdolliset tullimaksut ja antavat yritysten nähdä tarkalleen, missä lähetys on milloinkin. Toimialaraporttien mukaan digitaaliratkaisuja käyttävät yritykset vähentävät tulliin liittyviä viivästyksiä noin 40 prosenttia verrattuna vanhoihin paperipohjaisiin menetelmiin. Lisäksi nämä alustat säilyttävät kaikki tarvittavat asiakirjat ja luovat yksityiskohtaiset lokit, joten yritysten ei tarvitse kiirehtiä, kun tarkastajat saapuvat tai kun heidän on tarkistettava omaa vaatimustenmukaisuushistoriaansa myöhemmin.
Pieni teollisuustuoteyritys, joka tuo teollista kalustoa, onnistui välttämään mahdollisen kovakantoisen 50 000 dollarin sakon ainoastaan siksi, että huomasi paperityön virheen ennen tullin kautta menemistä. Viimeaikainen, noin 250 000 dollarin arvoinen lähetys jumittui rajalle, koska kaupallisen laskun kuvaukset eivät täsmänneet noutolistan tietoihin. Syvempää tutkimusta jatkettaessa logistiikkatiimi löysi ristiriitaisia yhdenmukaistettuja järjestelmiä (HS-koodit) kaikista asiakirjoista – asia, joka helposti voisi johtaa sakkoihin tiukkujen vuoden 2024 tullisääntöjen mukaan. He korjasivat tilanteen luomalla kolmen tarkistuksen järjestelmän, jossa vertaillaan laskua sekä pakkaukseen liittyvään listaan että noutolistaan. Useimmat samankaltaisiin ongelmiin joutuvat yritykset joutuvat odottamaan ratkaisua kahdesta viikosta kolmeen viikkoon, joten tällaisten viivästysten välttäminen teki suuren eron heidän toiminnalleen.
Vaikka DDP-ehtojen tulisi siirtää suurin osa riskeistä myyjälle, monet ostajat päätyvät silti kantamaan taakan, kun tulliongelmia ilmenee. Viimeisimmän kaupan noudattamista koskevan raportin vuodelta 2024 mukaan lähes seitsemän kymmenestä ostajasta joutui maksamaan osan laskusta DDP:hen liittyvissä riidoissa, erityisesti jos heidän toimittajallaan ei ollut lainkaan virallisia toimintoja tuontimaassa. Tulliviranomaiset yleensä kohdistuvat siihen, joka näkyy asiakirjoissa tuojana, mikä useimmiten on ostaja. Pelkkä hyvä sopimusmuotoilu ei suojaa tästä vastuusta. Saman tutkimuksen mukaan yritykset, jotka eivät olleet asettaneet asianmukaisia järjestelmiä DDP-riskien hallintaan, käyttivät lähes puolitoista kertaa enemmän rahaa noudattamisongelmien hoitamiseen verrattuna niihin yrityksiin, jotka olivat suunnitelleet etukäteen ja toteuttaneet jonkinlaisen riskienhallintamenetelmän ennen ongelmien syntymistä.
DDP tarkoittaa toimitusta maksut maksettuina. DDP-ehtojen mukaan myyjä vastaa kaikista tuotteiden toimittamiseen ostajan paikkaan liittyvistä riskeistä ja kustannuksista, mukaan lukien kuljetus, vakuutus, vienti- ja tuontiasiakirjat sekä soveltuvien tullimaksujen ja verojen maksaminen.
Pääasiallinen ero on, että DDP-ehtojen alaisuudessa myyjä hoitaa kaikki tulliasiakirjat ja verot. Sen sijaan ehdot kuten DAP (toimitus määräpaikkaan) ja EXW (tehtaalta) vaativat ostajan hoitavan eri vaiheita, mukaan lukien tuontiasiakirjat ja tullimaksut.
Myyjä vastaa ovelle asti -kuljetuksesta sekä kaikista tulleista ja veroista, kun taas ostajan tehtäviin kuuluu toimitustiedon antaminen, purkamisen järjestäminen ja tavaroiden tarkistus vaurioiden osalta saavuttuaan perille.
Yleisiä riskejä ovat piilotetut kustannukset valuuttakurssien heilahteluiden vuoksi ja yllätysmaksut, tulliluokituksen virheet, dokumentaatiovirheet, jotka johtavat viivästyksiin, sekä väärinkäsitykset tullinimikkeen tuojan velvollisuuksista.
Teknologian käyttö reaaliaikaisessa vaatimustenmukaisuuden valvonnassa ja kustannusten seurannassa sekä selkeiden sopimussuojien ja läpinäkyvyyden toteuttaminen sopimuksissa voivat vähentää DDP-riskejä.
